Tänään tuli oikeastaan ensimmäistä kertaa ikävä siskoa. Ei mikään sydäntä musertava kaipaus, mutta ottaisin sen jo mielellään kotiin. Koitin jopa soittaa siskolle vaikka tiesin, ettei sillä ole puhelin päällä, sillä kuuluvuutta ei ole. Vastaajahan sieltä vastasi. Kotona on kovin hiljaista.

Olen ottanut iltalukemisiksi siskolleni joskus lahjaksi antamani kirjan, Tove Janssonin Muumipappa ja meri. Se on ihana. Olen vasta aivan alussa, mutta jo kovasti mieltynyt tarinaan. Muumipappa turhautuu, pakkaa perheensä veneeseen ja lähtee purjehtimaan löytääkseen kaukaisen saaren, jota Pikku Myy väittää vain kartassa olevaksi kärpäsen kakasi. Saarella odottaa majakka. Myös lempihahmoni Mörkö lähtee merelle, seuraamaan muumiperhettä. Odotan jo kovasti, että pääsen jatkamaan seikkailua.

Muumihahmoista siskoni on muuten aivan kuin Nuuskamuikkunen. Samanlainen haaveilija.